Ostin hiljattain kausikortin minulle uuteen, opiskelijoiden kansoittamaan kuntosaliin. Ensivaikutelma oli hyvä: reippaan näköisiä ihmisiä uudehkojen laitteiden kimpussa, sopivan menevää musiikkia ja riittävästi erilaisia käsipainoja – täällähän voisi jopa viihtyä, ajattelin.
Salin seinälle kehystetyn opastaulun ensimmäinen kohta kertoi, että asianmukaisen urheiluvarustuksen lisäksi asiakkaiden on tuotava mukanaan hikipyyhe laitteiden pyyhkimistä varten. Pyyhe mainittiin listan ensimmäisenä. Vaikka hikipyyhe on yleinen käytäntö useilla saleilla, omasta kassistani löytyi vanhasta tottumuksesta vain suihkupyyhe. Kyllä nyt yhden treenin ilman pyyhettä pärjää, päätin.
Olin väärässä. Salin todellinen luonne alkoi paljastua sitä mukaa, kun treenitoverini siirtyivät laitteelta toiselle pyyhkeidensä kanssa. Ennen uudelle laitteelle siirtymistä jokainen suorastaan jynssäsi käyttämänsä laitteen puhtaaksi talon tarjoamien irtopaperien ja suihkupullojen avulla. Seuraavan laitteen parissa ensimmäiseksi ei toki säädetty painoja tai verrytelty raajoja, vaan – varmuuden vuoksi – pyyhkäistiin penkki ja suojattiin se huolella hikipyyhkeellä. Laitteiden suojaaminen kaikelta ihmiskosketukselta, saati sitten pakonomainen suorituksen jälkeinen hinkkaaminen ja pyyhkiminen, oli hämmentävää. Oliko tänne tultu treenaamaan vai siivoamaan?
Tässä vaiheessa lienee syytä painottaa, että kyseessä ei ollut ”kuntosali” johon mennään näyttäytymään ja peilailemaan, vaan erittäin keskinkertainen ja sopuhintainen korttelisali, jollaisissa normaalisti käyttäydytään kuten salilla normaalisti käyttäydytään. Eli kesytetään rautaa, poljetaan sitä pyörää ja ties vaikka hikoillaankin hieman. Todettakoon myös, että allekirjoittanut ei toki ole vapaan kainalokarvoituksen ja kehon luonnollisten aromien nimiin vannova tunkio, vaan keskinkertaisen siivo ja puhtoinen tavistreenaaja.
Hikikammoisille salitreenaajille suosittelisin tutustumista yhteen tai useampiin seuraavista: jääkiekkojoukkueen pukuhuone, täpötäysi joukkoliikenneväline hellepäivänä, eläimellinen seksiakti (aktiivisena osapuolena), tanssit Tiëston tahtiin tai vaikka kesätyö Muumipeikkona. En usko, että tarvitsisi enää stressata edellisen käyttäjän jäljiltä nihkeästä kuntopyörän penkistä.
Eikä puutteellisesti varustautuneiden tulokkaiden enää tarvitsisi uhrata ainoaa suihkupyyhettään peiliseinästä heijastuvien murhaavien katseiden takia.
Tositapahtumiin perustuva juttu on kirjoitettu Kylisteen 5.10. ilmestyvää numeroa varten.
tiistai 25. syyskuuta 2007
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
Asuntoesittely
Tähän asti olen ollut sataprosenttisen säästäväinen kuvien kanssa. Nyt on muutoksen aika! Saanko esitellä, "kämppä Sarphatistraatin varrella":
Näkymä kadulta. Rakennus on uusi, näyttää ihan mukavalta ulkoapäin. Huomaa ruokakaupan (sininen kyltti) läheisyys.
Hissin liitutauluseinät eivät kannusta nojailemaan.
Rappukäytävä muistuttaa kovasti Turun yo-kylän maisemia. Sisäpihalla ei silmä lepää, maiseman valtaa 20 metrin päässä möllöttävä yliopiston (yli 10-kerroksinen) rakennus.
Jaamme Hectorin kanssa yhden ison huoneen, keittiön (joka samalla toimii käytävänä), wc- ja suihkutilat sekä vaatehuoneen tapaisen rojunsäilytyshuoneen. Näkymä ikkunasta on varsin vihreä toivottavasti vielä monta viikkoa.
Näkymä ikkunan luota. Vessa ja vaatehuone ovat kirjahyllyseinän takana.
Jaamme Hectorin kanssa yhden ison huoneen, keittiön (joka samalla toimii käytävänä), wc- ja suihkutilat sekä vaatehuoneen tapaisen rojunsäilytyshuoneen. Näkymä ikkunasta on varsin vihreä toivottavasti vielä monta viikkoa.
Näkymä ikkunan luota. Vessa ja vaatehuone ovat kirjahyllyseinän takana.
Huomasitkin varmaan tyylikkään sohvan viimeisessä kuvassa? Se löytyi kadulta! Pieniä tahroja ja kulumia lukuun ottamatta sohva on erinomaisessa kunnossa. Vielä kun tipahtaisi telkkari jostain..
torstai 20. syyskuuta 2007
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Vierailija nro 1
Majoituskausi on alkanut! Interrail-reissulla oleva Ville Vantaalta on yöpynyt luukussamme nyt pari päivää, matka jatkuu kuulemma huomenna. Alla Villen arvio majoituspalvelu T&H:n palveluista (englanniksi, jotta soveltuu myös Hectorin blogiin):
A brief evaluation of the place from the guest follows:
A brief evaluation of the place from the guest follows:
Character: 100% (Two of them, actually,both guys are charming)
Security: 90% (-10% because Hector looks quite deadly with a knife in hand)
Location: 70% (Pretty close to the centre, not bad at all)
Staff: 110% (Very friendly, excellent services all around)
Fun: 110% (Oh yes!)
Cleanliness: 95% (The place is tidy enough for two girls to live in!)
Overall: 95,8% (As close to perfect as it gets, really)
Not bad! These guys are real proffesionals at providing acommodation. Free internet access, hot shower, excellent company, guided tours of the city, sports (sofa-carrying!), conversations on food culture differences, free fishfood courtesy of Hector and much more. How many hostels d’you think provide all that for the rather low price of 0€/night? I highly recommend Sarphatistraat Hostel! Female guests will gain an extra benefit from the stunningly handsome and well-built topless young men frequenting the room in the mornings.
maanantai 10. syyskuuta 2007
Nyt mässäillään ja possutellaan!
Ruokablogit ovat kuulemma muotia. Lienevätköhän vielä tämän ruokakatsauksen jälkeenkin?
Tärkeimmät ensin: lähikaupasta löytyi hyvää kaurapuuroa! Muutaman aamun jouduin kärvistelemään Weetabixilla, erilaisilla leipävirityksillä ja muilla aamupalan irvikuvilla, mutta yllättävän täyteläinen ja ryhdikäs Euroshopper-kaurapuuro toi rodin takaisin aamuihin. Puuron keittäminen kaasuhellalla on todella näppärää, portaattoman liekkisäädön ansiosta puuro taipuu muotoonsa ennätysajassa. Nam!
Paikallinen yliopiston ruokala Agora on heikko esitys suomalaiseen versioon verrattuna. Lounasaikaan ei ole tarjolla lainkaan lämmintä ruokaa! Ylihintaiset salaatit, sämpylät ja jogurtit eivät juuri houkuttele lounastamaan. Tähänastisten havainnointien perusteella suurin osa opiskelijoista mutustelee nälkäänsä kotona kelmutettuja leipiä tai hedelmiä luentojen tauoilla. Agoran linjastolla riittää vipinää lähinnä klo 17-19 välisenä aikana, jolloin - ja vain jolloin - on tarjolla perinteistä kotiruokaa hyväksyttävään hintaan (n. 3 €). Juomat, leivät ja muut lisukkeet eivät toki sisälly hintaan.
Myös kämppis-Hector aterioi iltapainotteisesti; sopiva kellonaika maukkaalle päivälliselle on kuulemma iltayhdeksän ja -kymmenen aikoihin, sillä Kataloniassa lounas nautitaan vasta kolmen kieppeillä. No mutta miksei, kyllähän se ruoka maistuu vielä illallakin - todettu juttu. Muille suomalaisen ja espanjalaisen keittiön eroavaisuuksille lienee syytä varata oma tekstinsä lähitulevaisuudesta.
Jääkaappi on täyttynyt toistaiseksi yksinomaan alakerrassa sijaitsevan Albert Heijn -kaupan runsaista valikoimista. Hintojen ja valikoimien puolesta AH on tasoa Valintatalo, eli kaikkea löytyy, muttei välttämättä aina sopuhintaan. Varsinkin lihatuotteet ovat jostain syystä sikamaisen kalliita, esim. kinkkua saa TUURILLA alle 10 €/kg. Olut on sentään halpaa. Päivittäistä asiointia vaikeuttaa kummallinen maksukorttikäytäntö, ainoastaan hollantilaisilla pankkikorteilla tai käteisellä voi maksaa. Sampon pankkikortti, VISA tai saati sitten Electron ei kelpaa! Rajoittunut korttipolitiikka hieman kummastuttaa, kyseessä on sentään kaupungin ja kenties koko maan laajin ruokakauppaketju.
Amsterdamin ravintolatarjonta on kuin Viikkarin seisova pöytä konsanaan: "Maailman herkut nyt meillä!" Kaikkea siis löytyy. Etelä-Amerikkalaiset Ranchot mehukkaine pihveineen lienevät seuraava etappi allekirjoittaneelle.
Perinteisistä hollantilaisista herkuista eniten kehuja ansaitsevat stroopwafelit eli siirappitäytteiset keksit - näitä on syöty jo pari kiloa. Maailmankuulut pannukakut, pannekoeken, ovat käytännössä perinteisiä lettuja siirappi-, juusto- tai vaikkapa pekonipäällysteellä. Sinappimössö- tai juustotäytteiset kroketit ovat myös hyviä, kunhan tajuaa välttää niitä sinappimössötäytteisiä.
Vielä kun löytäisi jostain kunnollista ruisleipää.
Tärkeimmät ensin: lähikaupasta löytyi hyvää kaurapuuroa! Muutaman aamun jouduin kärvistelemään Weetabixilla, erilaisilla leipävirityksillä ja muilla aamupalan irvikuvilla, mutta yllättävän täyteläinen ja ryhdikäs Euroshopper-kaurapuuro toi rodin takaisin aamuihin. Puuron keittäminen kaasuhellalla on todella näppärää, portaattoman liekkisäädön ansiosta puuro taipuu muotoonsa ennätysajassa. Nam!
Paikallinen yliopiston ruokala Agora on heikko esitys suomalaiseen versioon verrattuna. Lounasaikaan ei ole tarjolla lainkaan lämmintä ruokaa! Ylihintaiset salaatit, sämpylät ja jogurtit eivät juuri houkuttele lounastamaan. Tähänastisten havainnointien perusteella suurin osa opiskelijoista mutustelee nälkäänsä kotona kelmutettuja leipiä tai hedelmiä luentojen tauoilla. Agoran linjastolla riittää vipinää lähinnä klo 17-19 välisenä aikana, jolloin - ja vain jolloin - on tarjolla perinteistä kotiruokaa hyväksyttävään hintaan (n. 3 €). Juomat, leivät ja muut lisukkeet eivät toki sisälly hintaan.
Myös kämppis-Hector aterioi iltapainotteisesti; sopiva kellonaika maukkaalle päivälliselle on kuulemma iltayhdeksän ja -kymmenen aikoihin, sillä Kataloniassa lounas nautitaan vasta kolmen kieppeillä. No mutta miksei, kyllähän se ruoka maistuu vielä illallakin - todettu juttu. Muille suomalaisen ja espanjalaisen keittiön eroavaisuuksille lienee syytä varata oma tekstinsä lähitulevaisuudesta.
Jääkaappi on täyttynyt toistaiseksi yksinomaan alakerrassa sijaitsevan Albert Heijn -kaupan runsaista valikoimista. Hintojen ja valikoimien puolesta AH on tasoa Valintatalo, eli kaikkea löytyy, muttei välttämättä aina sopuhintaan. Varsinkin lihatuotteet ovat jostain syystä sikamaisen kalliita, esim. kinkkua saa TUURILLA alle 10 €/kg. Olut on sentään halpaa. Päivittäistä asiointia vaikeuttaa kummallinen maksukorttikäytäntö, ainoastaan hollantilaisilla pankkikorteilla tai käteisellä voi maksaa. Sampon pankkikortti, VISA tai saati sitten Electron ei kelpaa! Rajoittunut korttipolitiikka hieman kummastuttaa, kyseessä on sentään kaupungin ja kenties koko maan laajin ruokakauppaketju.
Amsterdamin ravintolatarjonta on kuin Viikkarin seisova pöytä konsanaan: "Maailman herkut nyt meillä!" Kaikkea siis löytyy. Etelä-Amerikkalaiset Ranchot mehukkaine pihveineen lienevät seuraava etappi allekirjoittaneelle.
Perinteisistä hollantilaisista herkuista eniten kehuja ansaitsevat stroopwafelit eli siirappitäytteiset keksit - näitä on syöty jo pari kiloa. Maailmankuulut pannukakut, pannekoeken, ovat käytännössä perinteisiä lettuja siirappi-, juusto- tai vaikkapa pekonipäällysteellä. Sinappimössö- tai juustotäytteiset kroketit ovat myös hyviä, kunhan tajuaa välttää niitä sinappimössötäytteisiä.
Vielä kun löytäisi jostain kunnollista ruisleipää.
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Introductie
Tästä se lähtee! Neljän kiireisen ja railakkaan intropäivän jälkeen on yllättävän mukava istahtaa hetkeksi alas ja antaa näppikselle kyytiä.
Paikallisen opiskelijajärjestön (ISN Amsterdam) tyylikkäästi organisoima introjakso päättyi tänään aamuyöllä joskus neljän maissa loppubileiden valomerkkiin. Neljän kiireisen päivän ja yön aikana kerkesimme tutustua mm.
Käytännön asiat kuten majoitus, paikallinen kännykkäliittymä sekä rekisteröitymiset ym. paperityöt alkavat olla paketissa. Suurin tämänhetkinen puute on muotoa polkupyörä, aion napata sellaisen yliopiston arvonnasta, josta paikallinen kulkuväline irtoaa syksyksi 25 eurolla. Koska etäisyydet ovat täysin "tsygäiltävissä" (ja viime päivien perusteella jopa käveltävissä), en usko, että julkisiin kulkuvälineisiin tarvitsee turvautua kovin useasti.
Kämppäkaverin tähän aivan yliopiston vieressä sijaitsevaan 40 m2 luukkuun sain Espanjasta: Héctor, 21, vaikuttaa oikein mukavalta kaverilta. Ja näyttää aivan Ben Stilleriltä. Meidän kerroksessa on vain kaksi tyyppiä (minä ja britti Joe) muualta kuin Etelä-Euroopasta, Espanja-Italia-Portugali-akseli on täällä erittäin vahva. Saa nähdä tummeneeko Tapsan tukka talvea kohti...
Kuvasetti nro 1 osoitteessa http://www.flickr.com/photos/12629979@N08/sets/72157601821644222/
Paikallisen opiskelijajärjestön (ISN Amsterdam) tyylikkäästi organisoima introjakso päättyi tänään aamuyöllä joskus neljän maissa loppubileiden valomerkkiin. Neljän kiireisen päivän ja yön aikana kerkesimme tutustua mm.
- muihin ulkomaisiin opiskelijoihin ja paikallisiin tutoreihin
- kaupunkiin - suoraan tai epäsuorasti erilaisten rientojen kautta
- yliopistoon
- paikalliseen ravintola- ja yökerhokulttuuriin
Käytännön asiat kuten majoitus, paikallinen kännykkäliittymä sekä rekisteröitymiset ym. paperityöt alkavat olla paketissa. Suurin tämänhetkinen puute on muotoa polkupyörä, aion napata sellaisen yliopiston arvonnasta, josta paikallinen kulkuväline irtoaa syksyksi 25 eurolla. Koska etäisyydet ovat täysin "tsygäiltävissä" (ja viime päivien perusteella jopa käveltävissä), en usko, että julkisiin kulkuvälineisiin tarvitsee turvautua kovin useasti.
Kämppäkaverin tähän aivan yliopiston vieressä sijaitsevaan 40 m2 luukkuun sain Espanjasta: Héctor, 21, vaikuttaa oikein mukavalta kaverilta. Ja näyttää aivan Ben Stilleriltä. Meidän kerroksessa on vain kaksi tyyppiä (minä ja britti Joe) muualta kuin Etelä-Euroopasta, Espanja-Italia-Portugali-akseli on täällä erittäin vahva. Saa nähdä tummeneeko Tapsan tukka talvea kohti...
Kuvasetti nro 1 osoitteessa http://www.flickr.com/photos/12629979@N08/sets/72157601821644222/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
