Ostin hiljattain kausikortin minulle uuteen, opiskelijoiden kansoittamaan kuntosaliin. Ensivaikutelma oli hyvä: reippaan näköisiä ihmisiä uudehkojen laitteiden kimpussa, sopivan menevää musiikkia ja riittävästi erilaisia käsipainoja – täällähän voisi jopa viihtyä, ajattelin.
Salin seinälle kehystetyn opastaulun ensimmäinen kohta kertoi, että asianmukaisen urheiluvarustuksen lisäksi asiakkaiden on tuotava mukanaan hikipyyhe laitteiden pyyhkimistä varten. Pyyhe mainittiin listan ensimmäisenä. Vaikka hikipyyhe on yleinen käytäntö useilla saleilla, omasta kassistani löytyi vanhasta tottumuksesta vain suihkupyyhe. Kyllä nyt yhden treenin ilman pyyhettä pärjää, päätin.
Olin väärässä. Salin todellinen luonne alkoi paljastua sitä mukaa, kun treenitoverini siirtyivät laitteelta toiselle pyyhkeidensä kanssa. Ennen uudelle laitteelle siirtymistä jokainen suorastaan jynssäsi käyttämänsä laitteen puhtaaksi talon tarjoamien irtopaperien ja suihkupullojen avulla. Seuraavan laitteen parissa ensimmäiseksi ei toki säädetty painoja tai verrytelty raajoja, vaan – varmuuden vuoksi – pyyhkäistiin penkki ja suojattiin se huolella hikipyyhkeellä. Laitteiden suojaaminen kaikelta ihmiskosketukselta, saati sitten pakonomainen suorituksen jälkeinen hinkkaaminen ja pyyhkiminen, oli hämmentävää. Oliko tänne tultu treenaamaan vai siivoamaan?
Tässä vaiheessa lienee syytä painottaa, että kyseessä ei ollut ”kuntosali” johon mennään näyttäytymään ja peilailemaan, vaan erittäin keskinkertainen ja sopuhintainen korttelisali, jollaisissa normaalisti käyttäydytään kuten salilla normaalisti käyttäydytään. Eli kesytetään rautaa, poljetaan sitä pyörää ja ties vaikka hikoillaankin hieman. Todettakoon myös, että allekirjoittanut ei toki ole vapaan kainalokarvoituksen ja kehon luonnollisten aromien nimiin vannova tunkio, vaan keskinkertaisen siivo ja puhtoinen tavistreenaaja.
Hikikammoisille salitreenaajille suosittelisin tutustumista yhteen tai useampiin seuraavista: jääkiekkojoukkueen pukuhuone, täpötäysi joukkoliikenneväline hellepäivänä, eläimellinen seksiakti (aktiivisena osapuolena), tanssit Tiëston tahtiin tai vaikka kesätyö Muumipeikkona. En usko, että tarvitsisi enää stressata edellisen käyttäjän jäljiltä nihkeästä kuntopyörän penkistä.
Eikä puutteellisesti varustautuneiden tulokkaiden enää tarvitsisi uhrata ainoaa suihkupyyhettään peiliseinästä heijastuvien murhaavien katseiden takia.
Tositapahtumiin perustuva juttu on kirjoitettu Kylisteen 5.10. ilmestyvää numeroa varten.
