Jahuu!
PS. Keikkapettymyksestä selvittiin kunnialla. Vapautuneet lippurahat hupenivat kahviloissa ja ravintoloissa erittäin kivuttomasti :)
sunnuntai 25. marraskuuta 2007
lauantai 24. marraskuuta 2007
Metalliromua?
Vieraskirjoitusten sarja jatkuu. Milla otti kommentoitavakseen Amsterdamin liikennevilinän:
Kumia, hilseilevää maalipintaa ja villisti kiliseviä soittokelloja. Autoja? Ei, polkupyöriä!
Kulttuurisokki on melkoinen kun Suomi-tyttö nousee lentokentän metrotunnelista - heti ensimmäinen polkupyöräilijä on ajaa ylitseni. Kiva. Pikainen silmäys ympärille paljastaa, että Amsterdam on totisesti tuhansien pyörien kaupunki. Vanhoja, sympaattisia old school -tyylisiä menopelejä on parkkeerattu joka paikkaan. Ja vielä lukittu sellaisin kettingein ja munalukoin, että pitkäkyntinen vetää mieluummin ranteet auki. Viikon aikana myös selviää, miksi näitä kolisevia metalliroskia vaalitaan kuin kalleinta aarretta. Amsterdamissa ei nimittäin pärjää ilman polkupyörää.
Ensimmäisestä illasta alkaen alamme ottaa kaupunkia haltuun pyörän päältä käsin. Rankkaa tehtävää varten on valjastettu kaksi vanhaa pyörää, joista ainakin toisessa koneisto hieman yskähtelee. Epäilyttävää, mutta hyppään satulaan. Pian saankin huomata kuinka matka taittuu mukavasti ja maisemat vilahtelevat ohitsemme. Pyöräilijän elämä on tehty täällä helpoksi: on mm. omat kaistat liikennevaloineen. Luksusta! Turussa saat pelätä henkesi edestä iltapäivä neljän ruuhkassa, kukaan ei todellakaan väistä sinua Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä. Ei paljoa naurata. Tosin täälläkin on omat vaaranpaikkansa: paikalliset fillaristit. Liikennevaloissa ei auta jäädä taivastelemaan turhanpäiväisyyksiä liian pitkäksi aikaa tai johan alkaa soittokellot takanasi kilkattamaan hurjasti. Ihmiset myös polkevat niin vimmattua vauhtia, että heikkohermoisimpia hengästyttää. Toisinaan meno vaikuttaa villiä länttäkin villimmältä.
Muutaman haparoivan ensiyrityksen jälkeen pyöräily liikenteen seassa alkaa luonnistumaan. Nautin täysin rinnoin kaupungin upeasta arkkitehtuurista, kanaaleista ja silloista auringon vielä luodessa syksyn viimeisiä säteitään. Kaikeksi onneksi mukanani on kahdella jalalla (ja polkupyörällä) varustettu kompassi! Näin surkealla suuntavaistolla varustettuna ei saa liikkua isossa kaupungissa omin nokkineen. Paljastettakoon nyt tässä, että monesti olin omissa kuvitelmissani tulossa esimerkiksi kämpille aivan vastakkaisesta suunnasta, heh. Samaa katua eri suuntaan mennessä olen monesti varma siitä, että täällä ei ollakkaan vielä käyty... Kliffaa.
Summa summarum, kaikille Amsterdamiin matkaa suunnitteleville vinkiksi: vuokraa polkupyörä! Se on edullista, ekologista ja kuluttaa mukavasti kahviloissa nautitut kermavaahtokaakaot. Lisäksi pyöräillen pääsee parhaiten tutustumaan nähtävyyksiin, puistoihin ja pieniin sivukujiin. Varo raittiin ilman myrkytystä. :)
-Milla
Kumia, hilseilevää maalipintaa ja villisti kiliseviä soittokelloja. Autoja? Ei, polkupyöriä!
Kulttuurisokki on melkoinen kun Suomi-tyttö nousee lentokentän metrotunnelista - heti ensimmäinen polkupyöräilijä on ajaa ylitseni. Kiva. Pikainen silmäys ympärille paljastaa, että Amsterdam on totisesti tuhansien pyörien kaupunki. Vanhoja, sympaattisia old school -tyylisiä menopelejä on parkkeerattu joka paikkaan. Ja vielä lukittu sellaisin kettingein ja munalukoin, että pitkäkyntinen vetää mieluummin ranteet auki. Viikon aikana myös selviää, miksi näitä kolisevia metalliroskia vaalitaan kuin kalleinta aarretta. Amsterdamissa ei nimittäin pärjää ilman polkupyörää.
Ensimmäisestä illasta alkaen alamme ottaa kaupunkia haltuun pyörän päältä käsin. Rankkaa tehtävää varten on valjastettu kaksi vanhaa pyörää, joista ainakin toisessa koneisto hieman yskähtelee. Epäilyttävää, mutta hyppään satulaan. Pian saankin huomata kuinka matka taittuu mukavasti ja maisemat vilahtelevat ohitsemme. Pyöräilijän elämä on tehty täällä helpoksi: on mm. omat kaistat liikennevaloineen. Luksusta! Turussa saat pelätä henkesi edestä iltapäivä neljän ruuhkassa, kukaan ei todellakaan väistä sinua Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä. Ei paljoa naurata. Tosin täälläkin on omat vaaranpaikkansa: paikalliset fillaristit. Liikennevaloissa ei auta jäädä taivastelemaan turhanpäiväisyyksiä liian pitkäksi aikaa tai johan alkaa soittokellot takanasi kilkattamaan hurjasti. Ihmiset myös polkevat niin vimmattua vauhtia, että heikkohermoisimpia hengästyttää. Toisinaan meno vaikuttaa villiä länttäkin villimmältä.
Muutaman haparoivan ensiyrityksen jälkeen pyöräily liikenteen seassa alkaa luonnistumaan. Nautin täysin rinnoin kaupungin upeasta arkkitehtuurista, kanaaleista ja silloista auringon vielä luodessa syksyn viimeisiä säteitään. Kaikeksi onneksi mukanani on kahdella jalalla (ja polkupyörällä) varustettu kompassi! Näin surkealla suuntavaistolla varustettuna ei saa liikkua isossa kaupungissa omin nokkineen. Paljastettakoon nyt tässä, että monesti olin omissa kuvitelmissani tulossa esimerkiksi kämpille aivan vastakkaisesta suunnasta, heh. Samaa katua eri suuntaan mennessä olen monesti varma siitä, että täällä ei ollakkaan vielä käyty... Kliffaa.
Summa summarum, kaikille Amsterdamiin matkaa suunnitteleville vinkiksi: vuokraa polkupyörä! Se on edullista, ekologista ja kuluttaa mukavasti kahviloissa nautitut kermavaahtokaakaot. Lisäksi pyöräillen pääsee parhaiten tutustumaan nähtävyyksiin, puistoihin ja pieniin sivukujiin. Varo raittiin ilman myrkytystä. :)
-Milla
perjantai 16. marraskuuta 2007
Musertavia uutisia
Ääretöntä nostatusta aiheuttanut, ensi maanantaille kaavailtu Kanye Westin Amsterdamin keikka on peruttu. Parin tunnin timanttiseen settiin varautuneet lipunhaltijat ovat allapäin ympäri Eurooppaa.
Fanikansan henkilökohtaiset pettymykset ovat kuitenkin krokotiilin kyyneleitä itse artistin kohtamiin suru-uutisiin verrattuna. Aikamme kovimman rap-staran äiti Donda West kuoli viime lauantaina.
Herra Westin Glow in the Dark -kiertue laitettiin kokonaisuudessaan jäihin ainakin 20.11. asti. Peruutuslistalle joutuivat täten Amsterdamin lisäksi Pariisin ja Brysselin keikat. Lontoossa ja muissa saarivaltion kaupungeissa järjestettävien esiintymisten kohtaloa odotellaan vielä kuumeisesti.
Ei tähän voi muuta sanoa kuin että nyt kävi näin. Mielestäni oli täysin ymmärrettävä ja oikea teko peruuttaa keikat. Olisihan se väärin jos poika pakotettaisiin (tai itse vänkäisi!) lavalle kemuttamaan äärimmäisen perhetragedian jälkeen. R.I.P. äiti-West :(
On vain pidettävä pää ylhäällä ja katse tulevaisuudessa.
Fanikansan henkilökohtaisella tasolla tämä tarkoittaa varsin arvokkaista lipuista vapautuvan mammonan vaihtoehtoista käyttöä. Haluaisikohan Milla, joka saapuu tänne huomenna, mennä teatteriin tai johonkin toiseen konserttiin? Vai olisiko ylellinen illallinen ensi viikon Pariisin-reissullamme se mieluisin vaihtoehto? Aika näyttää.
Eiköhän se tästä.
Fanikansan henkilökohtaiset pettymykset ovat kuitenkin krokotiilin kyyneleitä itse artistin kohtamiin suru-uutisiin verrattuna. Aikamme kovimman rap-staran äiti Donda West kuoli viime lauantaina.
Herra Westin Glow in the Dark -kiertue laitettiin kokonaisuudessaan jäihin ainakin 20.11. asti. Peruutuslistalle joutuivat täten Amsterdamin lisäksi Pariisin ja Brysselin keikat. Lontoossa ja muissa saarivaltion kaupungeissa järjestettävien esiintymisten kohtaloa odotellaan vielä kuumeisesti.
Ei tähän voi muuta sanoa kuin että nyt kävi näin. Mielestäni oli täysin ymmärrettävä ja oikea teko peruuttaa keikat. Olisihan se väärin jos poika pakotettaisiin (tai itse vänkäisi!) lavalle kemuttamaan äärimmäisen perhetragedian jälkeen. R.I.P. äiti-West :(
On vain pidettävä pää ylhäällä ja katse tulevaisuudessa.
Fanikansan henkilökohtaisella tasolla tämä tarkoittaa varsin arvokkaista lipuista vapautuvan mammonan vaihtoehtoista käyttöä. Haluaisikohan Milla, joka saapuu tänne huomenna, mennä teatteriin tai johonkin toiseen konserttiin? Vai olisiko ylellinen illallinen ensi viikon Pariisin-reissullamme se mieluisin vaihtoehto? Aika näyttää.
Eiköhän se tästä.
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Puukenkätyttö
Tuorein vieraamme Visa tulkitsi pitkää viikonloppuaan Damissa seuraavasti:
Heräsin makeaan tuoksuun sieraimissani. Kuva vihreästä vaahteranlehdestä välähti mieleeni. Muutaman metrin päässä parrakas espanjalainen vapaustaistelija urahti ja käänsi kylkeään. Onko tuolla satanut lunta..?
-Otaksä tätä puuroa? Tapion kysymys herätti minut punertavasta haavemaailmastani. Taustalla kaasulieden kotoisa sihinä sekottui kaiuttimista kaikuvaan mustan miehen parittelukutsuun. Huomasin makuupussini vetoketjun olevan jälleen jumissa. Vaikka pussi olikin sinänsä mukavan viileä, sisäinen lämpöni alkoi nousta ähistessäni avautumisesta kieltäytyneen halvan viskoosikankaan kimpussa. Lopulta helpottava repeytymisen ääni lopetti kamppailun.
Muistelin lämmöllä eilistä polkupyöräreissua ja takavasemmalta lähestyvän raitiovaunun ääntä. Olin sinä päivänä oppinut, että ketjut ovat oleellinen osa toimivaa kokonaisuutta. Silti, miehekäs pyöränkorjaus kaatosateessa antaa enemmän mahdollisuuksia lenkkeilevien kaksostyttöjen seuraamiseen. Mutta nyt aurinko nousi jälleen likaisen ikkunan takaa. Oli taas tullut aika lähteä ulos kanaalien ja ekshibitionististen olohuoneiden maailmaan. Nautittavaa, kerrassaan nautittavaa. -VS
Jälkkäriksi uusia kuvia täältä.
Heräsin makeaan tuoksuun sieraimissani. Kuva vihreästä vaahteranlehdestä välähti mieleeni. Muutaman metrin päässä parrakas espanjalainen vapaustaistelija urahti ja käänsi kylkeään. Onko tuolla satanut lunta..?
-Otaksä tätä puuroa? Tapion kysymys herätti minut punertavasta haavemaailmastani. Taustalla kaasulieden kotoisa sihinä sekottui kaiuttimista kaikuvaan mustan miehen parittelukutsuun. Huomasin makuupussini vetoketjun olevan jälleen jumissa. Vaikka pussi olikin sinänsä mukavan viileä, sisäinen lämpöni alkoi nousta ähistessäni avautumisesta kieltäytyneen halvan viskoosikankaan kimpussa. Lopulta helpottava repeytymisen ääni lopetti kamppailun.
Muistelin lämmöllä eilistä polkupyöräreissua ja takavasemmalta lähestyvän raitiovaunun ääntä. Olin sinä päivänä oppinut, että ketjut ovat oleellinen osa toimivaa kokonaisuutta. Silti, miehekäs pyöränkorjaus kaatosateessa antaa enemmän mahdollisuuksia lenkkeilevien kaksostyttöjen seuraamiseen. Mutta nyt aurinko nousi jälleen likaisen ikkunan takaa. Oli taas tullut aika lähteä ulos kanaalien ja ekshibitionististen olohuoneiden maailmaan. Nautittavaa, kerrassaan nautittavaa. -VS
Jälkkäriksi uusia kuvia täältä.
maanantai 5. marraskuuta 2007
Vieraita Turusta
Neljän iloisen veikon seurue Turusta vietti pitkän ja rattoisan viikonlopun vierainamme, tässä poikien tarinat (kuvat lisätty jälkeenpäin):
As the best friends of Tapio, we felt that we have to pay a visit in Sarphatistraat. We arrived on October 31st to the central station with our backpacks and after we found Tapio from there, he took us immediately to the Red Light District. First things first, of course… After that we walked to our new home, Sarphatistraat 153G, where we met Tapio’s roomie Ben Estiller de Cataluña (also known as Hector). First night we wandered around the city desperately searching for a bar that didn’t close “in 15 minutes”.
The next day we rented some bikes and cycled around the city. We cycled so much that actually one of us fell down and passed out for a moment. Fortunately he was OK and soon we were ready to hit the big Halloween party. I really don’t remember anything of it though…
On the third day we found the true greatness of Amsterdam: cycling. We cycled around and around, especially in Vondelpark and after that we followed our guide back to Sarphatistraat. It was by far the slowest bike tour ever. And funniest. The next day we took a bike trip to the countryside and saw a lot of cows and horses and sheep etc. It was fine but after that we decided to hit the red lights again. We also visited some local bars and partied till dawn like crazy party animals.
On Sunday we got guilty conscience from all the red lights so we decided to visit the library and take a boat trip around the city. After that we were ready to go into the Red Light District again. On Monday, the final day, we visited the Rijksmuseum which was surprisingly different from the Red Light District in a negative way. But it was ok I guess. Now we have packed our packs and ready to eat our meal that Hector prepared for us and leave. We really enjoyed staying in Tapio and Hector ’s room (6 guys in a small room) and everything has been great. Big thanks to Tapio and Hector!!
As the best friends of Tapio, we felt that we have to pay a visit in Sarphatistraat. We arrived on October 31st to the central station with our backpacks and after we found Tapio from there, he took us immediately to the Red Light District. First things first, of course… After that we walked to our new home, Sarphatistraat 153G, where we met Tapio’s roomie Ben Estiller de Cataluña (also known as Hector). First night we wandered around the city desperately searching for a bar that didn’t close “in 15 minutes”.
The next day we rented some bikes and cycled around the city. We cycled so much that actually one of us fell down and passed out for a moment. Fortunately he was OK and soon we were ready to hit the big Halloween party. I really don’t remember anything of it though…
On the third day we found the true greatness of Amsterdam: cycling. We cycled around and around, especially in Vondelpark and after that we followed our guide back to Sarphatistraat. It was by far the slowest bike tour ever. And funniest. The next day we took a bike trip to the countryside and saw a lot of cows and horses and sheep etc. It was fine but after that we decided to hit the red lights again. We also visited some local bars and partied till dawn like crazy party animals.
On Sunday we got guilty conscience from all the red lights so we decided to visit the library and take a boat trip around the city. After that we were ready to go into the Red Light District again. On Monday, the final day, we visited the Rijksmuseum which was surprisingly different from the Red Light District in a negative way. But it was ok I guess. Now we have packed our packs and ready to eat our meal that Hector prepared for us and leave. We really enjoyed staying in Tapio and Hector ’s room (6 guys in a small room) and everything has been great. Big thanks to Tapio and Hector!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
