Heräsin makeaan tuoksuun sieraimissani. Kuva vihreästä vaahteranlehdestä välähti mieleeni. Muutaman metrin päässä parrakas espanjalainen vapaustaistelija urahti ja käänsi kylkeään. Onko tuolla satanut lunta..?
-Otaksä tätä puuroa? Tapion kysymys herätti minut punertavasta haavemaailmastani. Taustalla kaasulieden kotoisa sihinä sekottui kaiuttimista kaikuvaan mustan miehen parittelukutsuun. Huomasin makuupussini vetoketjun olevan jälleen jumissa. Vaikka pussi olikin sinänsä mukavan viileä, sisäinen lämpöni alkoi nousta ähistessäni avautumisesta kieltäytyneen halvan viskoosikankaan kimpussa. Lopulta helpottava repeytymisen ääni lopetti kamppailun.
Muistelin lämmöllä eilistä polkupyöräreissua ja takavasemmalta lähestyvän raitiovaunun ääntä. Olin sinä päivänä oppinut, että ketjut ovat oleellinen osa toimivaa kokonaisuutta. Silti, miehekäs pyöränkorjaus kaatosateessa antaa enemmän mahdollisuuksia lenkkeilevien kaksostyttöjen seuraamiseen. Mutta nyt aurinko nousi jälleen likaisen ikkunan takaa. Oli taas tullut aika lähteä ulos kanaalien ja ekshibitionististen olohuoneiden maailmaan. Nautittavaa, kerrassaan nautittavaa. -VS
Jälkkäriksi uusia kuvia täältä.
